Tarinaa Remeksen mökistä

Laattojen kiinnityksen jälkeen pystytysporukka siirtyi yläkertaan ja me pääsimme laittamaan alakerran lattiaa.

Ensimmäiseksi kaivettiin viemärit paikalleen ja vedettiin kylmävesiletkut hiekkaan. Olivat aika suoraviivaisia vetoja. Sitten tasattiin hiekka, koitettiin siivota samalla kaikki ylimääräiset roskat pois hiekasta ja lopuksi laitettiin ensimmäinen kierros styroksia. Kuulostaa yksinkertaiselta -vaan aikaa meni. Tällä tolalla lattia onkin sitten pitkään ollut.

Syksyllä tuuli kuljettaa jos jonkinlaista roskaa; lehtiä, havunneulasia, jopa oksia. Olin saada neuroosin kaikesta siitä roskan määrästä, joka taloon sisälle ajautui. Isäni teki meille 'ikkunat'; runko kakkoskakkosesta ja rakennusmuovi molemmin puolin, asennettu ikkuna-aukkoon kiilojen ja uretaanin avulla. Avot -hyvin toimivat ja pitävä jopa lämpöä sisällä, nyt kun on rakennuslämppärillä lämmitetty alakertaa. Ja kehuja ovat saaneet, siis ne 'ikkunat'. Osa oviaukoista laitettiin myös umpeen, osaan on asennettu ihan ovet (vanhat sellaiset).

Aikanaan sai pystytysporukkakin seinien pystytyksen valmiiksi. Pieniä viilauksia vielä jäi tekemättä, mutta niitä ei siinä vaiheessa vielä pystynyt tekemään (mm. viimeiset maskiharkot on laitettava vasta siinä vaiheessa, kun kattotuolito ovat hollilla).

Seinät pystyssä, ohjarit vielä paikallaan.

Itse seinien pystytyksessä ei tainnut olla sen ihmeellisempää. Yläkerran ikkunoita siirrettiin sen verran, että isojen ikkunoiden väliin saatiin 40cm:n harkko, jolloin siihen ei tarvittu erillistä pilaria, vaan harkoista voitiin tehdä raudoittamalla 'pilari'. Arkkitehdin kuvissa ikkunoiden välissä oli vain 20 cm harkon pala, joka vaatii tuekseen erillisen teräspilarin.

Pystytysporukka nosti vielä pystyyn kurkihirren teräksiset tukipilarit. Pilarit teetettiin valmiiksi (samoin seinän päälle tulevat haarukat) ja pystytysporukka hitsasi ja valoi ne paikalleen. Melkoinen homma niissäkin. Mutta nyt voi jo sanoa, että kohdalleen osuivat ja asiansa ajoivat.

Seuraavaksi päästiin sitten katon kimppuun...

Perjantaina 7.8. homma jatkui Ontelolaattojen valulla. Tokihan torstai-iltana pystytysporukka tilkitsi seinien viereen jääneet raot, samoin muotittivat aukon, jonka olisi pitänyt osua kantavan väliseinän päälle. Pystytysporukka oli vääntänyt aspiraudat jo valmiiksi, vielä piti taivutella joitakin tukirautoja.

Aspiraudat laitettiin seinässä oleviin lenkkeihin (laitettu seinien valun yhteydessä) ja aspin päät ontelolaatojen väliin jäävään loveen. Saunan piipun kohta jätettiin valamatta, samoin porrasaukon viereinen kohta, johon tulee paikallavalulaatta.

Itse valu oli jokseenkin joutuisa. Teräspilari, joka kannattaa alakerrasta ontelolaattaa (yläkertaan tälle kohtaa tulee kurkihirren kannatuspilari), valettiin paloturvallisuussyistä täyteen betonia (betoni ei kuumuudessa taivu, kuten teräs saattaisi tehdä).

Tämä pilarikin on ollut jokseenkin tuskainen, melkeinpä oman tarinansa arvoinen. Rakennekuvien mukaan pilari olisi ollut lattiasta (omalta anturilta hiekkapatjalta) kattoon asti yhtenäinen pilari kannattamaan kurkihirttä. Pieni mutta vain, alakerrassa pilari tuli osittain oven kohdalle, eikä ovea voinut siirtää, kun toisella reunalla on kantava seinä... Tämä huomattiin, kun antura ja kiinnityslätkä (20*20 cm SBKL) oli pilarille jo valettu. SBKL on teräslätkä, joka voidaan valaa betonin pintaan ja johon teräspilari voidaan hitsata kiinni (pohjassa on tapit, jotka upotetaan betoniin), näin ei-ammattilaisen selittämänä.

Noh, korjausvaihtoehtoja on esitetty vinosta tukipilarista aina kapeaan lasioveen asti... Pohdinnan ja neuvottelun (vastaava mestari) jälkeen päädyimme katkaisemaan pilarin niin, että alakerran pilari tukee ontelolaattaa (tulee ontelolaatan sisälle, päähän valetaan (20*20 SBKL) ja yläkerran pilari sijoitetaan suoraan kurkihirren alle (niin ikään hitsataan SBKL:ään). Alakerran pilari sijoitettiin anturapilarin päällä olevan SBKL:n reunaan (teräspilari on 10*15 cm) ja käännettiin kapeampi suunta oviaukon kohdalle. Näin kantavan väliseinän ja pilarin väliin saadaan mahtumaan juuri ja juuri 90 cm ovi. Vähän on ahdas rako, mutta ei auta. Vähän ehkä vaikea hahmottaa kirjoitettuna tekstinä. 

Mutta takaisin valuun. Teräspilari siis valettiin (ja vibrattiin), samoin valettiin onteloiden välit ja onteloiden päädyn ja maskiharkon väliin jäävä rako. Ontelolaattojen kohdalle ulkoseinään tuli maskiharkot, jolloin laattojen päät mahtuvat seinän sisälle.

Valun jälkeen huomattiin, että betoni ei ole valunut kaikilta osin ontelolaattojen alle. Ontelolaatat nostettiin pienten muovilätkien varaan seinän päälle ja valussa ontelolaatan ja seinän väliin jäävän raon olisi pitänyt täyttyä betonilla. Vaan eipä joka paikasta täyttynyt. Vastaavan mestarin kommentti oli, että rako pitää täyttää ja nimenomaa juotosbetonilla, pystyttäjän kommentti puolestaan oli, että ei ne ikinä täytykään. Jep, ja mitenköhän se rako sitten täytetään... kyseessä siis noin sentin rako alakerran katonrajassa. Millä sinne juoksevaa betonia (raekoko max 8 mm) tungetaan? Vibraus olisi ehkä auttanut, mutta pystyttäjä ei liiemmin sen käytöstä perusta. Aiemmin mainitsin, että joidenkin ikkunoiden ja ovenpielistä puuttuu betonia, osa näistä on vibrattu osa ei, mutta myös vibrattuihin kohtiin on jäänyt tyhjiä paikkoja. Eli ei vibraus ihan kaikkeen auta, mutta ei voi olla jossittelematta, että olisiko se ontelolaattojen kanssa auttanut.

Ja taas saatiin kastella muutama päivä. Kesän aurinkoisen sään on voinut ennustaa sen mukaan, miten meillä on valut tehty. Silloin kun meillä valetaan, on aurinkoista ja lämmintä.

Valun jälkeen nostettiin taas tavaraa, tällä kertaa yläkertaan. Kiviä ja terästä, jotta homma pääsi jatkumaan.

Muistiin kirjaaminen laahaa pahasti jälkijunassa...

Torstaina 6.8. nostettiin vihdoin ontelolaatat paikalleen, viikon myöhässä alkuperäisestä arviosta. Laattojen kanssa on tullut harmaa hius, jos toinenkin, aikataulun venyminen ei niitä aiheuttanut.

Jo anturaa tehtäessä huomasimme, että rakennekuvissa keittiön ja makuuhuoneen välinen kantava seinä ei ollutkaan oikealla paikalla, vaan vanhojen kuvien mukaisesti 30 cm väärässä kohdassa. Anturamuottia levennettiin pikaisesti ennen betoniauton tuloa, jotta antura mahdollistaisi kummankin väliseinän paikan. Ontelolaattatehtaalle nämä virheellisen kuvat ehtivät mennä, mutta onneksi laattoja ei vielä oltu tehty. Seinää siirrettiin kuviin ja samalla pyydettiin siirtämään talon toistakin kantavaa seinälinjaa oikeaan kohtaan (kyse oli ainoastaan kolmen sentin heitto). Tämä toinen muutos ei koskaan päätynyt kuviin ja ontelolaattatehtaalle, joten pystytyksessä saimmekin jännätä, että riittävätkö laatat vai eivät, seinä kun pystytettiin kuitenkin oikeaan kohtaan.

Ei alkanut pystytyskään ihan putkeen. Nosturin kaasu oli hirttänyt kiinni moottoritiellä ja niin kuski posotteli kaasu pohjassa paikkakunnalle ja liikenneympyrästä sivuun. Tunti meni nosturia korjatessa -juuri se aika joka oli varattu kivilavojen nostoon pois talon sisältä. Lopulta päästiin kuitenkin aloittamaan.

Kovin isolta se ei näytä, mutta kyllä siinä nostokorkeutta oli

Ensimmäiseksi tassut maahan ja renkaat ilmaan

Aluksi nostettiin kivet pois talon sisältä (sittemmin ne nostettiin hieman pienemmällä nosturilla ontelolaattojen päälle, jotta seinien pystytys pääsi jatkumaan )

Ontelolaatat joutuivat tunnin odottamaan nosturivian takia, tämän onneksi nosturifirma huomioi laskussa

Saksilla kiinni ja ilmaan

Ja niin nostettiin laattoja, reunalaattoja ei pystynyt nostamaan lovien vuoksi saksilla, ne nousivat pelkkien kettinkien varassa

Kaikki laatat olivat riittävän pitkiä, onneksi niissä oli sen verran pelivaraa.

Muttei kaikki kuitenkaan ollut ihan kohdallaan. Saunan piipulle ei ontelolaattojen lappukuviin asti ollut päätynyt reikää, joten se puuttui myös itse ontelolaatasta. Piipulle tarvitaan sen verran iso reikä ettei sitä noin vain voi mennä leikkaamaan. Pitää konsultoida rakennesuunnittelijaa ja vastaavaa mestaria ja toteuttaminen tietää turhaa, ylimääristä työtä.

Kantavan väliseinän poikittaisen pätkän päälle oli piirretty paikallavalupalkki, mutta ontelolaattoihin jätetty 20 cm leveä reikä ei osunutkaan väliseinän päälle, vaan makuuhuoneeseen. Tästä selvittiin tekemällä muotti ja raudoittamalla se, valettiin ontelolaatojen valun yhteydessä.

Kaiken kukkuraksi huomasimme, että ontelolaatasta puuttuu lisäkuorma eli yläkertaan ei sitten laitetan kaminauunia kummempaa tulipesää. Juu, harmittaa. Minulla oli haaveissa pönttöuuni.

Viikolla 31 seinät nousivat välipohjakorkoon (270 cm lattiapinnasta), niin ulkoseinät kuin kantava väliseinäkin. Välipohjakoron päälle ulkoseiniin laitettiin vielä maskiharkkokierros, joka tulee samaan kerrokseen ontelolaattojen kanssa (ontelolaattojen korkeus on myös 200 mm, kuten harkonkin. Maskiharkkoina 350 mm harkot, jotka on valmiiksi tehtaalla halkaistu pituussuunnassa.

Omaan työhön on tällä viikolla kuulunut lähinnä rasioiden paikkojen merkitseminen, keskuspölynimurin putkitus, sähköpotukien laittoa ja toki työmaan siivousta. Olipa hommaa enemmän tai vähemmän, on isäntä täysipäiväisesi ollut tontilla -perjantaita lukuunottama. Mutta ei auta valittaa, yhteinen päämäärähän tässä on.

Maanantaina harkkoja nostettiin telineiden päälle ja rautakaupasta tilattiin lisää tavaraa. Harjateräksiä tarvittiin lisää ja samassa kuormassa tulivat jo alakerran lattiastyroksit (tai ainakin osa niistä). Sähköputken kulmaosat loppuivat kesken, eikä paikallisesta rautakaupasta löytynyt riittävästi lisää. Joten minut pistettiin asialle hakemaan jousi, jolla suorat putket sai käsipelin taivutettua -se kun tuli paljon halvemmaksi. Olisipa ollut kyseinen jousi jo heti alusta asti...

Ennen valuja on kaikki mahdolliset reiät tukittava, jotta betoni pysyy siellä missä sen halutaankin pysyvän. Tähän on käytetty milloin uretaania, milloin styroksia ja milloin erilaisia lautarakennelmia. Tässäpä muutama otos aiheesta;

Suurimpien ikkunoiden alle tulee laudoitus (muuten seinät rapataan), jolle tehdään viiden sentin syvennys seinään (jotta laudoitus tulee rappauksen kanssa samaan tasoon). Syvennys tehdään 350 harkolla, joten 400:een harkoon jäävät aukot on tukittava laudoilla.

Kaikkiin ikkuna- ja oviaukkojen pieliin ei riittänyt päätyharkkoja, joten tässäkin tapauksessa aukot tukittiin laudoilla. Itseasiassa tätä jouduttiin tekemään aika paljon. Kuvassa on ovenpielus suojattu laudalla, joka on sidottu liinalla seinään kiinni. Muutamassa tapauksessa ikkunanpieluslaudat 'korkkasivat' auki ja niitä jouduttiin valun yhteydessä korjailemaan.

Isommat seinänpätkät -pidemmät liinaviritykset

Rasioita kylvettiin niin pistokkeille kuin katkaisijoillekin. Rasiasta on viety putki joko välikatolle tai lattian alle, riippuen vähän rasian sijainnista. Rälläkällä reikä rasialle, rasia ja putki seinän sisään, uretaanilla paikalleen. Uretaanilla on paikattu myös jonkin verran halenneita harkkoja. Styroksia on käytetty läpivientien kohdissa, jotta ilmastointi ja viemäri yms. putket saadaan vietyä kantavasta väliseinästä läpi.

Ulkoseinien harkot tulevat uretaanilla toisiinsa kiinni (eristeen kohdalta), joten ne eivät valussa ole liikahdelleet. Kantavan väliseinän kivet eivät ole millään toisissaan kiinni, vaan ne ladotaan vain päällekäin. Edellisessä valussa kävikin niin, että yhden makuuhuoneen oviaukon kohdalta kolme harkkokerrosta liikahti. Tässäkin on pieni korjauksen paikka, johon rälläkkää tarvitaan.

Edellisen kirjoituksen liian kapea oviaukko näkyy yllä olevassa kuvassa. Oviaukkoa jatkettiin 10 cm leveämpänä (eli oikean kokoisena) ja lopuksi rälläköidään oikeaan kokoonsa myös alareunasta. Näin yksinkertaisesti se ratkesi.

Tämän viimeisen valun yhteydessä ilmeni myös pieni ongelma. Jossakin kohdissa betoni ei ole päässyt kunnolla kaikkiin ikkunanpieliin, vaan seinään on jäänyt rakoja (johtuu siitä, että radoitus on onnistunut tukkiman valuontelon). Tämäkin täytyy ratkaista jotenkin.

Ilma on ollut turhankin lämmin ja betonia on saanut kastella. Viikonloppuna siivosimme työmaata ja valmistelimme pihaa ja talon sisustaa ontelolaattanostoja varten. Aivan liian kuuma ilma fyysisen työn tekemiseen... 

Ulkoseinät on hiekkatäytön jälkeen nostettu ylimpien ikkunoiden alareunan tasolle (ar 170), kantava väliseinä jätettiin 90 senttiin lattiapinnasta. Valu tehtiin torstaina 23.7. Pieniä ongelmia valun kanssa oli; ikkunatuet pullahtivat parista kohtaa pois, väliseinässä liikahti yhden oviaukon kohdalla muutama muottiharkko, 20 cm seinän'pätkä' pullisteli myös, vaikka oli liinoilla tuettu -kaiken lisäksi betonfirma toimitti puoli kuutiota liikaa betonia. Ikkunatuet saatiin korjattua valun aikana, väliseinän liikahdus vaatii hieman rälläkkää.

Oma tekeminen routasuojien laiton (ja tiistaisen kastumisen jälkeen) on ollut lähinnä kytkin- ja pistorasioiden paikan merkkauksessa ennen valua. Tätä ennenhän katselmoitiin (ei ihan viimeiseen asti viilatut) sähkökuvat jälleen kerran läpi ja lisäiltiin tarvittavia kytkimiä. Alkuviikosta sovittiin ontelolaattojen toimitus viikolle 32, kuljetus ja nostopäivä pitää vielä varmistaa ensi viikon alussa. Valun jälkeen on työmaata siivottu ja eilen tehtiin ensimmäinen kaatopaikkakuorma, joka onnistuttiin yhtä pussia lukuunottamatta lajittelemaan kierrätettäviin tavaroihin. 

Siivotessa huomasin, että tuulikaapin oviaukko on 10 cm liian kapea. Oviaukon pitäisi olla 100 senttinen, nyt se on muiden väliovien aukkojen tapaan 90 senttinen. Saapa nähdä miten tämä maanantaina ratkaistaan, 100 cm leveästä ulko-ovesta ei ole hirveästi iloa, jos tuulikaapista ei mahdu sisälle. Onneksi talossa on kuitenkin takapihan ovikin metrin leveä. 

Harmien listaan voinee lisätä senkin, että kameran kortti on 'ukassa', kuten nuorimmainen sanoo, eikä uusimmista vaiheista näin ollen ole kuvia.

Eikä tässä vielä kaikki. 'Ykkösauto' hajosi viikko sitten lauantaina, eikä sitä saada korjuulle vasta kuin ensi viikon perjantaina. Jotenkin on sommattava yhden auton kanssa, vaikka toinen joutuukin jo töissä kulkemaan.

Hiekkaa on joka paikassa. Suussa, naamassa, saappaissa, pihalla, sisällä, housunpunteissa, korvissa... Ei tee mieli hiekkarannelle.

Sokkelin sisältä ennen viimeisen kerroksen lätkäystä

Viime viikolla täytettiin sokkeli hiekalla. Kolmessa erässä, jokainen vähintään kolmeen kertaan lätkättynä. Kädet ja jalat olivat melkoisen turrana kaikesta tärinästä. Ennen hiekan laittoa aseteltiin kierros styrokseja (paksuus 5 cm) sokkelia vasten. Ulkoseinät olivat tässä vaiheessa alimpien ikkunoiden korkeudella (ar 300), kantava väliseinä alempana.

Ennen hiekkaa

Hiekkatäytyön jälkeen nostettiin sisälle kivilavoja, jotta pystyttäjät pääsivät jatkamaan työtään. Me siirryimme ulkotöihin. Salaojat ja sadevesiviemärit viriteltiin sepeliin. Patolevyt kiinnitettiin samalla sokkeliin. Päälle kangas ja riittävästi hiekkaa, jotta päästiin routasuojien askarteluun. Kolme päivää valkoisia levyjä limittäin, lomittain, leikellen. Ihan hetkeen en taida tehdä palapeliä... Palapelin lomassa viriteltiin ulkovalojen kaapelit noin suurinpiirtein paikoilleen, samoin maadotuskaapelin anturan ympärille ja ohjauskaapeli autotallin suunnalle.

Tämä kaveri on tullut tutuksi...

Patolevy paikallaan, maadotuskaapeli odottaa peittoa

Vaikka meillä on pystytys 'porukka' nostamassa seinät pystyyn ja erittäin hyvä kaivinkoneen kuski pohjatöitä ja täyttöjä tekemässä, on hommaa ollut itsellekin ihan riittämiin. Onneksi on vanhemmat olleet apuna niin työmaalla kuin lastenhoidossakin. Päivät ovat olleet ympäripyöreitä ja illalla ei ole jaksanut muuta kuin maata (... ja ehkä lueskella päivittyneitä blogeja...).

Ilmat ovat vaihdelleet hiekkatäyttöjen aikana laidasta laitaan. Auringon paistaessa on tontilla Kuuma (isolla koolla), mutta tänään tuli vettä taivaan täydeltä - koko päivän. Olin alushousuja myöten litimärkä, vaikka vaihdoin kamppeita kesken työskentelyn. Sunnuntaina paloi selkä, tänään paleli iltapäivästä jo todella kovasti.

Alkakoon tästä tarina Remeksen mökistä ja uudesta tuvasta. Tämä tarina ei ole täydellinen, sitä ei kirjoiteta kronologisessa järjestyksessä eikä sillä tavoitella kirjallisuuden palkintoja. Tarina kertoo vanhasta mökistä ja samalle paikalle rakennettavasta uudesta tuvasta.

Missä sitten mennään? Vanha mökki on purettu ja uusi tupa on työn alla. Vanhaan mökkiin palataan tuonnempana, paremmalla ajalla, mökkiä kunnioittaen. Uuden tuvan pystytystä seurataan epäsäännöllisen säännöllisesti, päätarkoituksena kirjailla itselle muistiin, että mitä tehtiin, milloin ja miksi. 

Kerrottakoon uudesta tuvasta ja sen suunnittelun vaiheistakin jokus jäljempänä. Nyt on kiire keskittyä itse tekemiseen.